näen unia sillasta
pienestä ruostejoesta
halki lapsuuden aikajanan
paikkoihin joita ei enää ole
aikaan jonka erottaa vain sen viattomuus
siellä on vanha kolikko
joenpohjalla, hylättynä
onnenkolikko menneisyydestä
vai jonkun unohtunut lupaus
nämä unet päättyvät aikanaan
kuten minäkin, vain katoan
yhä joki virtaa
syvyyden paikoissa on rikkomaton rauha
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kiitos uudesta runosta
Tässä toivoa,
vaikka samalla menetyksen
kokemusta jonnekin,
mikä ei enää koskaan palaa -
puhdas viattomuus,
lapsuuden silta
Melankoliaa,
mutta hyvin
o/
Lähetä kommentti