Muutama runo työpöydältä

Varjoista seuraavat

on niin vaikea
sanoa jäähyväisiä
jättää merkki elämään
jotain johon hukkua
kirjoittaa laulunsa
unohtumattomaan säveleen
yksinäiseen yöhön
aamuyöllä matkalla kotiin
varjoista seuraavat

Paetaan me taas

sydän sykkii
kahden pimeyden välissä
tik, tak
aika käy vähiin
se kutsuu luokseen
odottaa
yksinäisyyden pimeä varjo
laskeutuu varjoihin
sinä ja minä
toisiinsa kietoutuen
paetaan me taas

Keskenjäänyt

ne kaikki
varkaita elämän
sanoja pohjattomasta kuilusta
minä, tyhjällä paperilla itken